Onnenkäpälän kotisivut

Preeriakoirat

Kaisalla on ollut preeriakoiria. Niistä löytyy suomeksi suhteellisen vähän tietoa, joten tässä on hiukan tietoutta prekuista. Tekstissä on suomentamattomia kohtia.

Preeriakoira luonnossa

Asuma-alue
Pohjois-Amerikan länsiosissa (Montanassa, Dakotassa, Nebraskassa, Kansasissa, Okla-homassa, Texasissa, Uudessa-Meksikossa, Arizonassa, Utahissa ja Wyomingissa) preeriakoirat asustavat mielellään lyhytruohikkoisilla preerioilla ja ylätasangoilla. Siellä ne ovat merkittävä osa ekosysteemiä, koska ne ovat saaliseläimiä ja ne jättävät muille eläimille, kuten käärmeille, pöllöille ja mustajalkafreteille pesäluolia. Preeriakoirat välttävät korkeita heinikoita ja pensasalueita, sillä ne vähentävät näkyvyyttä. Texasissa näitä eläimiä asustaa ainakin länsiosissa. Texasista on löydetty 1800-luvun loppupuolella 25 000 neliömetrin kokoinen preeriakoirien kaupunki. Siellä asui noin 400 miljoonaa eläintä. Silloin Pohjois-Amerikassa noin 700 miljoonaa eekkeriä oli preeriakoirien asuttamaa aluetta. Nykyäänkin preeriakoira on melko yleinen eläin, vaikka eläimiä ja niiden asuinalueita onkin jäljellä vain alle 1 % verrattuna entisaikoihin. Suojellut preeriakoirayhteisöt on liitetty kansallispuistoihin. Pohjois-Amerikassa on viisi preeriakoiralajia. Mustahäntäpreeriakoira on runsain laji ja se on myös levinnyt laajimmalle. Nebraskasta on kylläkin löytynyt vain yksi preeriakoira. Preeriakoiria on nähty throughout the Great Plains from southern Canada to just inside Mexico. The western edge of its range is along the Rocky Mountains, and the eastern edge follows the natural boundary between tall and mid-grass prairie. Nebraskasta preeriakoiria on löydetty harvaksel- taan lännestä, 2/3 osasta osavaltiota. Se oli aikoinaan hyvin yleinen Saskatchewanista Kanadaan ja Pohjois-Meksikoon.

Mustahäntäpreeriakoirat asuvat yhdyskunnissa, ja elinalue käsittää pienimmillään n. 40 aaria ja suurimmillaan tuhansia kertoja pienimmän mahdollisen alueen koon. Preeriakoirat asustelevat karjan lyhentämillä ruohikoilla. Elinalueet tunnistaa parhaiten kummuista ja koloista, joita on pesäluolien sisäänkäynneillä.

Preeriakoirat tekevät 30-50 sisäänkäyntiä per 40 aaria. Eläinten kolojärjestelmä voi olla melko monimutkainen ja laaja. Luolien sisäänkäynnin luona olevat kummut ovat yleensä kartion muotoisia ja niiden korkeus vaihtelee 30-90 cm ja halkaisija on 90-304 cm. Yhden kummun sisäänkäynti on korkeammalla kuin muiden. Se takaa raikkaan ilman kulkeutumisen luoliin. Lisäksi kumpujen tehtävänä on olla vartiointipaikkoina. Tunnelit ovat 90-180 cm maanpinnan alapuolella. Joskus on myös löydetty 460 cm:n syvyydessä olleita tunneleita. Luolastossa on tavallisesti useita huoneita. Yksi on lähellä sisääntuloa, jotta vartiossa oleva preeriakoira voi kuunnella maanpinnalta tulevia ääniä, makuuhuoneita on yksi tai useampi. Niissä nukutaan ja huolehditaan jälkeläisistä.

Preeriakoirien ns. kaupungit on jaettu eri alueisiin ja nämä ovat taas jakautuneet erillisiin sosiaalisiin yksiköihin, joita sanotaan nurkkakunniksi. Nämä koostuvat tavallisesti yhdestä aikuisesta uroksesta ja 1-6 naaraasta sekä alle 2-vuotiaista jälkeläisistä. Lisääntymättömät nurkkakunnat koostuvat useista koiraista ja naaraista. Yksi koiras hallitsee tavallisesti muita, mutta naaraiden välillä ei ole selvää arvojärjestystä. Eläinten liikkuminen eri alueilla, pienryhmän alueen ulkopuolella, on epätavallista. Preeriakoirat puolustavat omaa aluettaan toisilta preeriakoirilta. Kuitenkin suhtautuminen toisten nurkkakuntiin vaihtelee vuodenaikojen mukaan. Kesällä eri nurkkakuntien jäsenet ovat tekemisissä toistensa kanssa sulassa sovussa. Syksyllä tilanne alkaa muuttua ja joulu-tammikuussa koiraat puolustavat reviirin rajoja ahkerasti. Keväällä alkaa liennytys, ja eri nurkkakuntien jäsenet voivat paritella keskenään. Kun eläimiä on koloissa liikaa, aikuiset lähtevät laajentamaan kaupunkia sen reunoille ja jättävät vanhat kolot jälkeläisille.

Preeriakoirien kaupunkia voidaan kuvailla monin eri tavoin biologiseksi keitaaksi. Monet villieläimet ovat jollakin tavoin yhteyksissä preeriakoirien kanssa. Eräät lajit ruokkivat preeriakoiria, mutta osa puolestaan käyttää hyödykseen luolastoja. Esimerkiksi useat pienet jyrsijälajit ja eräät pöllöt asuttavat preeriakoirien tyhjiä luolia. Lisäksi mm. niittyleivoset ja muut linnut suosivat preeriakoirien elinalueita, koska siellä on paljon siemeniä ja hyönteisiä. Preeriakoiran vihollisia ovat haukat, kotkat, käärmeet ja kojootit.

Vankeudessa preeriakoira voi elää noin kymmenen vuotiaaksi, mutta luonnossa elinikä voi jäädä kolmeen tai neljään vuoteen. Luonnossa mäyrä on preeriakoiran pahin vihollinen, ihmisen lisäksi. Myös kojootit, kärpät ja haukat saalistavat preeriakoiria. Eräät käärmelajit syövät nuoria preeriakoiria, yleensä ei aikuisia.

Ennen mustajalkafretti oli ensisijainen preeriakoirien metsästäjä, mutta nykyään se on katoavainen laji. 1940-luvulta lähtien villifrettejä ei ole havaittu Nebraskassa.

Preeriakoira on altis monille sairauksille. Tärkein huomioitava sairaus luonnossa on rutto. Se on tarttuva tauti ja se siirtyy eläimestä toiseen infektoituneen kirpun kautta. Rutto voi hävittää preeriakoirapopulaatioita.

Preeriakoira ei kuitenkaan aina sovi yhteen maatalouden kanssa. Eläimet syövät kasviksia ja ne kilpailevat karjan kanssa samasta ravinnosta. Preeriakoirien ekonomista vaikutusta on vaikea arvioida ja se riippuu monista osatekijöistä kuten preeriakoirien tiheydestä jollakin alueella, sademääristä, karjan määrästä ja ympäristön laadusta. Kuitenkin preeriakoira ja suuret laiduntavat eläimet voivat hyötyä toisistaan. Alueilla, joilla kasvaa pitkää kasvillisuutta, karja pitää sen lyhyenä ja tämä mahdollistaa preeriakoirien esiintymisen myös sellaisilla alueilla, joissa se ei muuten eläisi. Kun preeriakoirat syövät ja nyppivät kasveja, tämä nopeuttaa kasvien kasvamista. Jos preeriakoiria syytetään joidenkin kasvialueiden häviämisestä, se voi olla väärä arviointi, jos samalla alueella on laiduntanut myöskin karjaa.

Useimmat maanomistajat suvaitsevat alueillaan pienet määrät preeriakoiria. Samalla he ovat kuitenkin huolissaan laajoista preeri- akoirayhteisöistä ja laajenevista populaatioista. Maita on suojattu erilaisilla toimenpiteillä ihmisen sekä ympäristön vuoksi. Toimenpiteitä ovat suorittaneet niin maiden omistajat kuin valtion ylempiarvoiset herratkin. Osa toimenpiteistä tappaa eläimiä, mutta osa ei kuten esteet ja aidat.

Vaikka preeriakoirien lukumäärät vaihtelevatkin eri alueilla ja tähän vaikuttavat esimerkiksi kontrollointitoimenpiteet. Nebraskassa preeriakoiria ei tapeta, joten siellä eläinten lukumäärä on kasvussa.

Preeriakoirat ovat tärkeitä tarkkailukohteita niin tutkijoille kuin valokuvaajillekin.

Käyttäytyminen
Preeriakoirat ovat hyvin sosiaalisia eläimiä. Ne ovat yleensä aktiivisia koko päivän ajan, mutta aktiivisimmillaan ne ovat auringon noususta auringon laskuun. Kesäisin luonnossa eläimet käyttävät valoisasta ajasta 1/3-1/2 ruoan hankkimiseen. Toinen kolmannes kuluu sosiaalisiin toimintoihin toisten preeriakoirien kanssa sekä luolien kaivamiseen ja luolien vartioimiseen. Loput päivästä vietetään maan alla, erityisesti keskipäivä, koska silloin siellä on viileämpää kuin maan päällä.

Preeriakoirat ovat aktiivisia ympäri vuoden, ne eivät esimerkiksi nuku talviunta. Talvisin eläimet voivat joutua olemaan maan alla useita päiviä huonon sään vuoksi, mutta auringon paistaessa ne uskaltautuvat maanpinnan yläpuolelle.

Kun preeriakoira tapaa luonnossa toisen yksilön toisesta ryhmästä, ne tervehtivät toisiaan suu auki pussaamalla. Pennut haluavat koko ajan, että niitä hoidetaan ja niiden kanssa leikitään.

Preeriakoirat ovat hyvin varovaisia eläimiä. Luonnossa ennen ryhmän pesäkolosta ulostuloa yksi jäsen tarkistaa ulostuloaukosta, että vaara ei uhkaa ulkopuolella. Jos joku perheen jäsen huomaa vaaran, se seisoo takajaloillaan ja päästää varoitushaukun. Sitten ryhmä pinkaisee pesäkoloon.

Lemmikille voi opettaa luoksetulon, mutta ne eivät opi esim. pyörimään tai haukkumaan käskystä. Preeriakoirat ovat enemmän verrattavissa kissaan kuin koiraan. Ne ovat omapäisiä ja niitä ei voi dominoida kuten koiraa.

Pentu pitää kouluttaa ja sille pitää näyttää rajat. Muuten se päättää itse, mitä se voi tehdä. Esimerkiksi älä siis laske eläintä alas, kun se rimpuilee sylissäsi. Jos lasket sen alas, se tietää, että teet niin ensi kerrallakin, kun se rimpuilee tarpeeksi. Ja jos preeriakoira puree sinua, sano sille napakasti ei ja anna sille vaikka luunappi. Tarvittaessa voit käyttää paksuja hanskoja käsien suojina, jotta uskallat näyttää lemmikillesi kuka on pomo. Preeriakoiralla on peräaukon luona kolmihaarainen hajurauhanen, jonka se työntää ulospäin ja tupsauttaa siitä hajua, kun se säikähtää. Haju on mieto.

Uros voi puolustaa aluettaan kovinkin hanakasti. Se ei välttämättä anna vieraiden ihmisten liikkua omassa kodissaan. Ja voi käydä niinkin, että uros ei koskaan opi hyväksymään vieraita, joten se on pistettävä häkkiin vierailijoiden ajaksi.

Preeriakoiran luottamus täytyy voittaa. Se ei ole heti ystäväsi. Preeriakoirat tarvitsevat paljon huomiota. Jos sinulla ei ole tarpeeksi aikaa yhdelle, hanki kaksi eläintä. Jos hankit suuremman joukon preeriakoiria, ne viettävät mielellään paljon aikaa keskenään. Omistaja voi jäädä hiukan sivuun. Täten voi sanoa, että jos hankkii vain yhden preeriakoiran, niin sen saa helpommin kiintymään omistajaan. Mutta toisaalta, preeriakoira on laumaeläin.

Preeriakoirat kiintyvät perheeseen ja jos ne jätetään pitkäksi aikaa yksin, ne voivat masentua. Tällöin niitä on lellittävä ja huomioitava. Eläin olisi hyvää sijoittaa sellaiseen paikkaan, jossa puuhaillaan.

Kahta aikuista preeriakoiraa ei kannata laittaa samaan tilaan ihan suin päin, sillä ne saattavat ruveta tappelemaan. Ajan myötä ne usein tottuvat toisiinsa ja ystävystyvät. Kaksi nuorta yksilöä tulevat tavallisesti heti toimeen keskenään. Älä jätä preeriakoiraa yksin muiden lemmikkien kanssa. Ne voivat vahingoittaa toisiaan ja preeriakoira voi esimerkiksi syödä linnun. Preeriakoiraa ei myöskään kannata jättää valvomatta lapsien seuraan.

Preeriakoiralla ei ole hyvää syvyysnäköä, eivätkä ne opi välttämättä kokemuksen ja erehdyksen kautta. Älä siis anna lemmikkisi kiipeillä korkealle. Ne ovat erinomaisia kiipeilijöitä.

Preeriakoirilla on terävät kynnet ja hampaat, joilla ne voivat saada aikaan ikäviä jälkiä; käsiin, vaatteisiin, mattoihin, kasveihin, huonekakaluihin Kun eläintä juoksutetaan, huoneen pitäisi olla preeriakoiraturvallinen. Varmista, että eläin ei pääse karkaamaan ovista ja ikkunoista.

Mustahäntäpreeriakoirat eivät vaivu talviuneen kuten valkohäntäinen versio. Ne muuttuvat unisiksi, kun sää muuttuu pilviseksi. Eläimet viettävät suurimman osan päivästä nukkuen. Kun sää muuttuu taas paremmaksi, preeriakoirat tulevat aktiivisiksi. Valkohäntäpreeriakoirista sanotaan, että ne eivät ole yhtä sosiaalisia kuin mustahäntäiset ja niillä on erityisiä biologisia tarpeita, koska ne nukkuvat talvisin.

Preeriakoirat joita on USA:n eläinkaupoissa on pyydystetty luonnosta tai ne ovat tulleet kasvattajilta.

Jotkut kasvattajat ovat onnistuneet kasvattamaan valkeita eläimiä.

Ravinto
They are hindgut fermenters ja tarvitsevat riittävästi kuitua ravinnossaan. Preeriakoirat syövät paljon ruohoa ja se käsittääkin kolme neljäsosaa niiden ravinnosta. Syksyisin nopeakasvuiset ruohokasvit tulevat tärkeämmäksi ravinnoksi kuin vihreä ruoho. Talvisin preeriakoirat syövät kaikenlaisia vihreitä kasveja mitä vain löytävät. Keväällä ja kesällä preeriakoira käyttää hyödykseen 900 g kasviravintoa viikoittain. Preeriakoirat syövät luonnossa myös pieniä nisäkkäitä, huonokuntoisia lintuja ja lintujen munia, liskoja ja hyönteisiä, juuria, siemeniä ja yrttejä. Ne syövät yrttejä ja ruohoa tavallisesti kolonsa ympäristössä. Niiden valikoivat syömisen metodit ja niiden tunneleistaan levittelemä maa houkuttaa nopeakasvuisten rikkaruohojen siemeniä kasvamaan. Preeriakoirat syövät rikkaruohot myöhemmin syövät.

Preeriakoirat katkovat kasveja ilman että syövät niitä. Tämä voi johtua siitä, että eläimet haluavat pitää kasvillisuuden lyhyenä, jotta saalistajat eivät pääsisi yllättämään yhdyskuntaa.

Lemmikkipreeriakoiraa pitäisi ruokkia suunnilleen samalla tavalla kuin mitä se syö luonnossa. Varo, että et yliruoki lemmikkiä rasvaisilla ruoilla. Tämä lyhentää eläimen elinikää.

Tässä ruokintasuositus:

Timoteiheinää (pääasiallinen ravinto), ei alfa-alfa-heinää, koska se on tuhdimpaa. Preeriakoirat pitävät vegetable puffs, jotka ovat tarkoitettu kaneille ja marsuille. Niille voi syöttää myöskin papuja, kauraa, auringonkukan siemeniä, hunajatankoja, tuttifrutti- kuivahedelmäseosta, hedelmiä, rusinoita ja pähkinöitä (pieniä määriä, suurista määristä, rasvaisuuden vuoksi sappirakko voi mennä epäkuntoon. Jotkut eivät suosittele pähkinöiden antamista, koska ne voivat aiheuttaa häiriöitä ruoansulatuksessa. Samaa sanotaan maissista), porkkanaa ja kanien sekä marsujen viherruokia. Hamsterin ja gerbiilin ruoat käyvät myös preeriakoiralle. Joskus voi antaa koiran kuivamuonaa, koiran keksejä ja viljahiutaleita. Kaluttavaksi voi antaa luita sian korvia. Preeriakoiralle pitää antaa jyrsittävää kuten puuta.

Preeriakoirat suostuvat syömään melkein kaikkea, mitä ihmisetkin syövät. On vain eri asia, ovatko kaikki ruoat eläimen kannalta terveellisiä.

Preeriakoirat syövät myöhään syksyllä enemmän, koska ne keräävät vararavintoa (rasvaa) talveksi.

Tarvikkeet

Häkki, tarvikkeet ja lelut - Preeriakoiralla tulisi olla tilava häkki, moni kerroksinen. Siinä pitää olla hyvä lukko-osa, jotta eläin ei karkaisi. Puupintoja preeriakoira voi jyrsiä, joten metallinen häkki olisi suositeltavampi.
- Alusena voi käyttää paperia tai puruja.
- Tykkäävät saviruukuista ja putkista.
- Pesään voi laittaa heinää ja paperia.
- Juomapullo on parempi kuin juoma-astia. Astia käy myös, jos sen kiinnittää hyvin häkkiin.
- Ruoka-automaatti on suositeltava, koska preeriakoirat heittelevät ruokaa mielellään ympäriinsä. Heittelevät silti, vaikka olisi ruoka- automaatti, mutta eivät niin paljon.
- Preeriakoiran häkkiin voi laittaa kakkalaatikon.
- Pese häkki ja sen välineet säännöllisesti, jotta niihin ei pääsisi kasvamaan bakteereja, eivätkä ne haisisi.
- Preeriakoirille ei ole eläinkaupoissa leluja, joten tässä muutama vihje:
- Isot papukaijojen sisalnaru-/puulelut. Niitä voi pureskella ja heitellä. Samalla ne puhdistavat hampaita.
- Pallot, koiran vetolelut, laatikot, joissa on reikiä.
- Preeriakoiralle voi laittaa hiekkalaatikon kaivamista varten.

Terveys

- Anna lemmikkisi jaloitella mahdollisimman paljon ja vietä sen kanssa aikaa leikkien. Vahdi lemmikkiäsi, kun se jaloittelee ulko- na tai sisällä. Se kaivaa mielellään sekä myöskin pureskelee tava- roita. Ulkona eläin voi kadota ilman valvontaa.
- Turkkia voi harjata pehmeällä harjalla.
- Preeriakoirat ovat siistejä eläimiä, joten ne pitäisi kylvettää tarpeen vaatiessa.
- Kynnet täytyy leikata tarpeen mukaan.
- Tarkkaile, että hampaat kasvavat suoraan.
- Preeriakoiralle voi tulla loisia tai bakteeri-, virus- tai sieniperäinen infektio.
- Preeriakoira voi saada myrkytyksen mm. myrkyllisistä huonekas- veista, homehtuneesta ruoasta, suklaasta ja kofeiinista.
- Sopiva ympäristön lämpötila on 18-24 celsiusta.
- Virtsan pH 8-9.

Lisääntyminen

Preeriakoira tulee sukukypsäksi ensimmäisen talven jälkeen. Toisissa lähteissä sanottiin, että yksi vuotiaina ja 2-3 vuotiaana. Uroksen kivekset laskeutuvat suhteellisen myöhään. Ne ovat näkyvämmät lisääntymiskautena. Uroksella ei ole erillisiä scrotal sac; kivekset laskeutuvat into inguinal position Lisääntymiskausi alkaa marras-tammikuussa. Eräässä lähteessä sanottiin, että kiimakausi on maalis-huhtikuussa. Kiima voi tulla kesytetyillä eläimillä myös ns. väärään aikaan esimerkiksi heinäkuussa. Kiima-aikaan ne voivat olla ilkeitä ja purra ihmisiä. Varsinkaan urokset eivät välttämättä anna koskea itseensä, joten niiden kannattaa antaa olla rauhassa. Naaraat taas voivat kanniskella pesään kaikenlaisia tavaroita. Nekään eivät välttämättä anna rapsutella kovin paljon itseään. Jos haluat välttää tällaiset pahantuulisuudet, leikkauta lemmikki ennen ensimmäistä ikävuotta eli jos eläin on syntynyt keväällä, niin leikkaus syksyllä (USA:ssa leikataan jopa neljän kuukauden ikäisiä yksilöitä). Aikuiset voivat repiä tikit irti. Sterilointia/kastrointia ei saisi suorittaa loka-helmikuussa, koska tällöin hormonitaso on korkea. Leikkaus voi aiheuttaa ylenmääräistä verenvuotoa. Kiiman aikana naaraan nisät voivat näyttää tulehtuneilta ja vaikuttaa jopa kasvaimilta. Tämän saa aikaan tietenkin hormonit! Nisät voivat olla kosketusarat.

Preeriakoiranaaras voi paritella 4-5 tuntia kestävän kiiman aikana luonnossa jopa viiden eri uroksen kanssa. Tämän vuoksi saman pentueen eri yksilöillä voi olla eri isä.
Mustahäntäpreeriakoiralla paritteluaika sijoittuu yleensä myöhään tammikuussa.
Valkohäntäpreeriakoiralla kiima on puolestaan maalis-huhtikuussa, ja pennut syntyvät toukokuussa.

Naaraat synnyttävät yhden pentueen vuosittain maalis-huhtikuussa. Tiineys kestää 28-35 päivää, Pentuja syntyy tavallisesti 4-6 kpl (2-10). Syntyessään pennut ovat sokeita ja karvattomia. Silmät avautuvat 33-37 elinpäivän tietämillä. Preeriakoirilla esiintyy kannibalismia. Imettävät emot voivat tappaa omia tai toisten pentuja Luonnossa pennut eivät poistu pesäluolastosta ennen kuin ne ovat kuuden viikon ikäisiä, ja tämän jälkeen ne ovat valmiita vieroitettaviksi. Naaras viettää suuren osan ajastaan pentujen kanssa pesässä, niin kauan kun pennut ovat siellä. Uros puolestaan vetäytyy pentujen synnyttyä yhdyskunnan toiseen osaan. Kun pennut tulevat ulos pesästä perhe vähitellen hajaantuu. Nuoret urokset poistuvat normaalisti yhteisöstä ennen niiden ensimmäistä lisääntymiskautta. Naaraat voivat kuitenkin viettää koko elämänsä synnyinalueellaan. Useimmiten emo jättää pesän poikasilleen ja kaivaa itselleen uuden toiseen paikkaan. Pennut ovat täysikokoisia syksyyn mennessä.